LUONNON VAARAT OSA1 – PUNKIT

Videolla eläinlääkäri Teppo Heinola kertoo mitä punkit oikeastaan ovat ja millainen on punkkien elämänkierto. Videolla läpikäydään myös erilaisia punkkikarkoitteita ja Teppo kertoo meille mitä niistä olisi hyvä tietää. Keskustelemme myös borreliasta ja siitä kuinka vaarallinen borrelioosi on koiralle. Tervetuloa kurssille!

PUNKIN PUREMA

Punkki eli puutiainen (Ixodes ricinus)

OIREET:
  • Puremakohdan pieni turvotus on tyypillistä ja voi kestää useita päiviä, jopa viikkoja.
ENSIAPU
  • Punkki irrotetaan välittömästi kun se on havaittu. VIDEO
  • Puutiaisen irrottaminen tapahtuu vetämällä. Tartu punkkiin mahdollisimman läheltä sen kiinnittymiskohtaa ja vedä pois kiertävällä liikkeellä. Punkin voi irrottaa sormin tai punkkipihdeillä.
  • Älä laita punkin päälle rasvaa tai yritä muilla konstein saada punkkia irrottamaan itse otettaan!
PUNKEILTA SUOJAUTUMINEN
  • Punkkien estoon on olemassa punkkipantoja, iholle laitettavia liuoksia sekä suun kautta annettavia tabletteja.
  • Punkkilääkityksien vaikutusmekanismeissa eroja: osa lääkkeistä karkottaa punkkeja ja estää niiden kiinnittymistä. Osa tappaa punkit siinä vaiheessa, kun ne ovat tarttuneet koiraan.
  • Punkkilääkityksillä voi olla joskus harvoin sivuvaikutuksia, lähinnä ihoärsytys tai mahasuolikanavan ärsytys:
    • Jos koiralla havaitaan sivuvaikutuksia jostain punkkivalmisteesta, tee ilmoitus valmisteen myyneelle eläinlääkärille tai apteekille. Älä käyttäkö kyseistä ainetta enää jatkossa oireita saaneelle koiralle.
  • Arvioi punkkilääkityksen tarve sen mukaan kuinka paljon puutiaisia koirasi kohtaa.
PUNKKIEN LEVITTÄMÄT SAIRAUDET

Punkit levittävät vakavia virus- ja bakteerisairauksia.

  • Koiralle vaaralliset punkkivälitteiset sairaudet Suomessa ovat borrelioosi ja anaplasma-infektio.
  • Ulkomailla esiintyy muitakin punkkivälitteisiä sairauksia, esimerkiksi erlichioosi ja babesioosi.
BORRELIOOSI
  • Borrelioosin siirtyminen punkista eläimeen vie vähintään 17h, usein jopa 24h.
  • Koiralla ei yleensä nähdä borreliatartunnalle tyypillistä rengasmaista ja leviävää punaista ihottumaa.
  • Borrelioosiepäilyissä tutkitaan vasta-aineita verinäytteestä. Punkeilta suojautuminen ja pari kertaa päivässä suoritettu huolellinen punkkisyyni on yksi tapa estää punkkivälitteisten sairauksien leviämistä.

toinen artikkeli

kolmas artikkeli

tähän kohtaan keskustelu

TÄHÄN KOHTAAN MAHDOLLISUUS UPOTTAA VASTAUSVIDEO TAI KIRJALLINEN JUTTU

Koiran normaalit elinarvot

RUUMIINLÄMPÖ keyboard_double_arrow_down
  • Koiran normaali ruumiinlämpö on 38,0-39,0°C.
  • Kuumeen raja on yleisesti 39,3°C levossa.
  • Kiihtymys ja fyysinen rasitus voivat nostaa lämpöä  ja jopa yli 39,5°C:n, ilman että eläin on kuumeessa.
HENGITYS keyboard_double_arrow_down

NORMAALI HENGITYS

  • Tiheys 10-35 kertaa minuutissa kun ei läähätä (koiran koko, vireystila ja fyysinen rasitus vaikuttavat hengitystiheyteen).
  • Äänetöntä ja tapahtuu nenän kautta. 
  • Rintakehä kohoilee vaivattomasti.
  • Normaalisti koira ei käytä vatsalihaksia hengityksessä.

MERKKEJÄ VAKAVASTA HENGITYSTIEONGELMASTA

  • Koira pitää kaulaa suorana.
  • Ei halua mennä kylkimakuulle.
  • Vaihtelee asentoa.
SYDÄMEN SYKE keyboard_double_arrow_down

Karkeat rajat normaalille sydämen sykkeelle on n. 60-140 lyöntiä minuutissa. 

    • Pieni koira 100-140 lyöntiä minuutissa. 
    • Suuri koira 60-100 lyöntiä minuutissa. 

Rotu, koiran koko ja ikä vaikuttavat paljon, joten syke on hyvin yksilöllistä.

Fyysinen rasitus, henkinen stressi ja jännittäminen nostavat sydämen sykettä.

Pulssia voit tunnustella reiden yläosasta, nivustaipeen puolelta.

LIMAKALVOT keyboard_double_arrow_down
  • Limakalvojen tilaa voi tarkastella mm. suusta, silmän sidekalvoilta, esinahasta tai vulvasta.
  • Limakalvot ovat normaalisti vaaleanpunaiset, mutta sävyissä on yksilöllisiä eroja.
  • Terveellä koiralla limakalvot ovat kosteat. Nahkeat limakalvot voivat olla merkki koiran kuivumisesta.
  • Limakalvoista voi tarkastella myös kapillaarien täyttymisarvoa (kta).
    • Paina sormella koiran ientä muutaman sekunnin ajan. Paineen hellitettyä värin pitäisi palautua normaaliksi 1-2 sekunnin aikana. Jos väri ei palaudu tässä ajassa, voi se olla merkki koiran kuivumisesta tai esim. sokkitilasta.
  • Pigmentaatio suussa on tavallista, eikä ole merkki sairaudesta.

Klikkasit kuitenkin?

No ei se mitään, rohkea rokan syö! Tästä pääset tutustumaan siihen mistä EiSePure on saanut nimensä:

Kaikilla hienoilla nimillä on taustalla tarina, niin myös meillä

Joskus tämän vuosituhannen alussa minäpoika elelin melkolailla huoletonta elämää. Olin päättänyt erikoistua tuotantoeläimiin ja erikoistumiseen kuului minun tapauksessani työskentely patologian laitoksella yliassitenttina. Siellä minä suorittelin obduktioita, tuijottelin mikroskooppiin ja luennoin opiskelijoille. Tuolloisen patologianlaitoksen johtajan suorittama työhaastattelu päättyi hieman kummallisesti, Antti totesi että opiskelijoinasi oleviin tyttösiin et sitten Teppo puutu, sovitaanko niin.

Mitäpä tuo minua haittasi, 95% opiskelijoista oli tuolloin naispuolisia, ja pakkoko minun oli juuri patologian kursseja lusivia opiskelijoita tapailla? Mutta tokihan minä olin hoksannut patologian luennoille osallistuvan vaalean, pitkähiuksisen tyttösen nimeltään Suvi.

Minä sain taputeltua kasaan riittävän määrän patologian laitosta ja niin minä siirryin työskentelemään Mäntsälässä sijaitsevalle Saaren klinikalle. Saaren klinikalla minä hoivasin lehmiä. Minun hommanani oli opettaa viattomille opiskelijoille kuntapraktiikkaa.

Minä olen lähtöisin Tapanilasta, Pohjois-Helsingistä. Se on tuollaiselle keskiverto aikamiespojalle Mäntsälän yöelämä melko hiljaista. Sattuneesta syystä minulla meinasi aina välillä käydä erityisesti viikonloppuisin aika pitkäksi. Niinpä minä solahdin säännöllisen epäsäännöllisesti Helsingin yöelämään.

Eräänä viikonloppuna, mitä kummallisempien sattumusten ja tapahtumien jälkeen minä löysin itseni yöpymästä Punavuoresta, juurikin sen vaaleatukkaisen tyttösen nurkista. Aamulla heräsin hämmentyneenä ja pällistelin maailmaa vieraasta sängystä. Totesin että olin kelteisilläni ja hienoisesti huolestuneena pälyilin ympäri huoneistoa. Hoksasin että vaatteeni oli aseteltu varsin järjestelmällisesti pieniksi kasoiksi pitkin lattiaa. Vaatemyttyjen keskellä pötkötti jäätävän kokoinen saksanpaimenkoira. Minä kampesin itseni ylös sängystä ja suunnittelin kerääväni kamppeeni kasaan. Saksanpaimenkoira valpastui ja loi minuun terävän silmäyksen. Sen etutassujen välistä pilkotti minun kalsarit. Kävelin koiran luokse ja jäin pohtimaan tilannettani. Takanani olevasta sängystä kuului rahinaa ja uninen naisen ääni (onneksi) totesi: ”Ei se pure”.

Kävelin koiran luokse, koira tuijotti minua tiukasti silmiin. Sitten minä menin kyykkyyn ja kurottauduin kohti kalsareita. Tiedättekö sen äänen jonka saksanpainmenkoira päästää kun se leikisti varoittaa, sellainen korkealta lähtevä haukahdus? Koirasta lähti juurikin sellainen kiekaisu. Sitten se napsautti hampaitaan minun kalsareita kohti kurottuvien sormien välittömässä läheisyydessä.

Minä otin tätä jättipäätä poskinahoista kiinni ja vedin sen pään kiinni omaan nenääni. Totesin sille varsin vakuuttavasti että ne on minun kalsarit, ja että minä tarvitsen niitä. Asia tuli selväksi ja minä pääsin keräämään garderobini kasaan. Jos minä olen oikein käsittänyt niin tuossa kalsariepisodissa minä läpäisin jonkinlaisen testin ja nyt meillä on tuon tyttösen kanssa kaksi yhteistä lasta ja kohtalaisen kiireinen pieneläinklinikka.

– Tepponen