EiSePure

Meidän tarina

Oli kaunis, helteinen kesäaamu. Teimme lähtöä kaverin 30-vuotissynttäreille. Lähdin ulkoiluttamaan Frexiä ja Tepon Arttu-koiraa ennen reissuun lähtöä. En päässyt pitkälle, ehkäpä noin sadan metrin päähän kotoa. Yhtäkkiä Frexi päästi pienen korahduksen, kaatui taaksepäin ja lysähti maahan.

 

LUE KOKO TARINANäin se toimii
Koirasi parhaaksi

Miksi valita EISEPURE?

 

Koirien asialla

Jokainen koiranomistaja haluaa ajatella koiransa parasta. Liian harvoin kuitenkaan ajatellaan haastavampia ja jopa hengenvaarallisia hetkiä etukäteen. EISEPURE on koottu jokaisen koiran parhaaksi.

Ammattilaiset

Voit olla luottavaisin mielin, EISEPUREn sydän, aivot ja keuhkot ovat kaksi pitkänlinjan ammattilaista, eläinlääkärit Suvi ja Teppo Heinola. Heidän oikeaksi ja vasemmaksi EISEPURE-kädeksi ovat valikoituneet koira-alan tekijät, kokijat ja markkinoinnin ammattilaiset, Emmi ja Aku Vallenius.

Katso missä vain

EISEPURE-kurssit ovat aina mukanasi. Voit osallistua kursseille kännykän, pädin tai tietokoneen kautta. Kun olet ostanut mieleisesi kurssikokonaisuuden, voit suorittaa kurssin oman aikataulusi mukaan missä ja milloin vaan.

Löydä sopiva valmennus

EISEPURE-valmennuskokonaisuus on ainutlaatuinen kokoelma tärkeää asiaa koiran hyvinvoinnista, terveydestä ja ensiaputaidoista. Voit valita juuri tähän hetkeen sopivimman kurssin tai suorittaa koko kokonaisuuden nyt heti tai täydentää myöhemmin osaamistasi sinulle parhaiten sopivilla kursseilla.

Missiomme

Tämän vuoksi taistelemme

Suuri toiveemme on, ettei kenenkään tarvitsisi jossitella jälkikäteen, olisiko omalla toiminnalla voinut auttaa. Hätätilanteissa toimiminen on asia, jota voi harjoitella. Se, että on ajatuksissa käynyt tilanteita läpi ennakkoon, auttaa kummasti toimimaan, kun todellinen hätätilanne tulee vastaan. Haluamme tarjota jokaiselle koiranomistajalle ymmärrettäviä ja apua tuovia koiran terveys- ja ensiaputaitoja.

TARINAmme

Tästä kaikki sai alkunsa

Minä asustelin aikani Mikkelissä, tarkemmin sanottuna Urpolassa. Urpola on hieno paikka. Kivenheiton päässä on useita lampia, hyvät lenkkimaastot, ja mikä parasta, Urpolan helmi, paikallisbaari, sellainen kantakapakka. Ei haitannut vaikka housuissa oli ryppy…

Elelin tuolloin enemmän sellaista liikkuvaa elämää, viikosta meni 3-4 yötä hotellimajoituksissa. Kamppeet menivät pariin putkikassiin ja matkaseurana oli Arttu, maailman hienoin Airendale. Mikkeli toimi meillä pääasiassa tavaroitten säilytystilana.

Eräänä aamupäivänä olin jälleen pakkailemassa kamoja kasaan, edessä oli muutaman päivän reissu ja kiikuttelin kasseja autoon. Läväyttäessäni auton takaluukun kiinni, kuulin läheiseltä kadulta huutoa. Köpöttelin katsomaan, mistä oli kysymys ja näin jalkakäytävällä seisoskelevan kauniin vaaleatukkaisen tytön. Tytön jaloissa makasi julmetun kokoinen saksanpaimenkoira. Tyttö seisoi noin metrin päässä koirasta ja huusi apua. Kipitin paikalle hämmästelemään tilannetta, koiruus makoili asfaltilla kyljellään, täysin rentona ja rauhallisena.

Tyttö oli kovin hätäinen ja sanoi että koira meni yhtäkkiä makuulleen ja nyt se ei nouse ylös. Katsoin koiraa tarkemmin ja hoksasin että se ei hengittänyt. Koiran kieli sinersi ja kun kokeilin sen sydäntä, totesin että konehuone on täysin hiljainen.

Nostin koiran päätä, asensin suuni sen kirsun ympärille, puristin koiran suun tiiviisti kiinni ja puhalsin ilmaa keuhkoihin.

Teppo

Aloitin paineluelvytyksen. Painelin nopeaan tahtiin koiruuden rintakehää ja jatkoin paineluelvytystä puolisen minuuttia. Tämän jälkeen keskeytin ja nostin koiran päätä, asensin suuni sen kirsun ympärille, puristin koiran suun tiiviisti kiinni ja puhalsin ilmaa keuhkoihin. Rintakehä nousi puhallusten tahtiin. Puhallettuani pari puhallusta, siirryin taas paineluelvytykseen. Parin elvytyskierroksen jälkeen kokeilin reisivaltimon sykettä. Mitään ei ollut tunnettavissa. Vieressäni seisova tyttö katsoi toimintaani, kummallisen rauhallisena, silmistä valuvat kyyneleet tahrasivat poskia.

Kerroin tytölle, että mielestäni tilanne on toivoton. Kysyin kuitenkin, haluaisiko hän, että jatkaisin vielä elvytystä. Tyttö kyykistyi koiran viereen, asetti kätensä sen kaulalle ja sanoi että ei. Tämä tyttönen muuten on rakas vaimoni, Suvi.

7.6.2019, Kangasniemellä, Teppo Heinola

 

Kun tulee oikea hätä, tilanne jossa pitäisi toimia stressaavassa ympäristössä  ja on oikeasti todella kiire, ihmisen toimintakyky riippuu paljon tyypistä. Joku sählää, joku menee ihan hiljaiseksi, ja aina yleensä porukasta löytyy se, joka ottaa ohjat käteensä ja aloittaa järjestelmällisen toiminnan näennäisen rauhallisena. Tämä ero toimintamalleissa tulee usein vastaan eläinklinikan arjessa. Kun sisälle kannetaan huonokuntoinen eläin tai kun leikkauksen riskit realisoituvat, eläimen elintoiminnat pysähtyvät ja tilanne vaatii elvytystoimenpiteitä.
Yleensä kuulun itse siihen porukkaan, joka tekee ja toimii, ja miettii vasta myöhemmin kuinka pelottavaa tai surullista juuri tapahtui. Olen kuitenkin kerran elämässäni kokenut eläimen äärellä täydellisen, kokonaisvaltaisen jäätymisen. Tämä tapahtui silloin kun Frexi, ensimmäinen oma koirani kuoli.

En kyennyt auttamaan elvytyksessä, katselin vain vierestä.

Suvi

Oli kaunis, helteinen kesäaamu. Teimme lähtöä kaverin 30-vuotissynttäreille. Lähdin ulkoiluttamaan Frexiä ja Tepon Arttu-koiraa ennen reissuun lähtöä. En päässyt pitkälle, ehkäpä noin sadan metrin päähän kotoa. Yhtäkkiä Frexi päästi pienen korahduksen, kaatui taaksepäin ja lysähti maahan. Tuolloin olin itse viittä vaille valmis eläinlääkäri, takana oli jo kaksi kesää kandina. On kamalaa muistella, että tuossa tilanteessa en kyennyt tekemään yhtään mitään. Tuijotin elotonta koiraa täysin lamaantuneena. Päässä ei liikkunut ajatuksia, ei mitään. Onnistuin sentään huitomaan parkkiksella autoa pakkaavalle Tepolle, että pysähdy, auta.

Teppo aloitti välittömästi elvytystoimet. En kyennyt auttamaan elvytyksessä, katselin vain vierestä. Teppo kysyi jonkin ajan kuluttua, jatketaanko vielä. Pudistin päätäni tietäen, ettei mikään pelastaisi tuota vain kuusivuotiasta koiraa.

Suunnaton suru iski vasta myöhemmin. Oli vaikeaa katsella niillä synttäreillä muiden koirien juoksentelua saarta ympäri, kun oli vasta aamupäivästä haudannut oman koiransa. Suru ja menetys on väistämätön osa koiranomistamista. Se päivä tulee eteen aina.

Suuri toiveeni olisi, ettei kenenkään tarvitsisi jossitella jälkikäteen, olisiko omalla toiminnalla voinut auttaa. Hätätilanteissa toimiminen on asia, jota voi harjoitella. Se, että on ajatuksissa käynyt tilanteita läpi ennakkoon, auttaa kummasti toimimaan kun todellinen hätätilanne tulee vastaan. Siksi olen pitänyt eläinlääkärin urani aikana paljon ensiapukoulutuksia omistajille, ja siksi syntyi myös Eisepure.

7.6.2019, Kangasniemellä, Suvi Heinola
faktatietoja

EISEPURE lukuina

 

6 kurssia

EISEPURE-koiran ensiapu- ja terveyskurssikokonaisuus koostuu 6 kurssista. 59 videota.  9 ladattavaa PDF-tiedostoa. Lukematon määrä eläinlääkärin muistiinpanoja aidoista potilastilanteista. Verta, hikeä, kyyneleitä. Myös naurua.

2 eläinlääkäriä

Suvi Heinola: Eläinlääkäri. Yrittäjä. Tähystysleikkausten uran uurtaja ja kouluttaja Suomessa. Viihtyy sienimetsällä, omassa lampolassa sekä paimennushommissa oman Metku-koolien kanssa. 

Teppo Heinola: Eläinlääkäri. Yrittäjä. Erikoistunut tuotantoeläimiin. Työmaalla kuitenkin koirien korvat sekä kipupotilaat kiinnostavat eniten. Kädessä pysyy kynä, kahvikuppi, kirves ja kalastusvirveli, rinnalla airedalenterrieri. 

 

Kotipaikka Jyväskylä

Team EISEPURE majailee Keski-Suomessa kauniiden järvien rannalla. Meidät tavoitat parhaiten sähköpostilla hei@eisepure.fi tai EISEPUREn sosiaalisen median kanavista.

14 ensiaputuotetta

Olemme koonneet koirasi hyvinvointia ajatellen tärkeimmät ja toimivimmat 14 ensiaputuotetta yhdeksi kokonaisuudeksi, upeaksi EISEPURE-ensiapulaukuksi. Voit täydentää laukkuasi myös muilla tärkeillä tuotteilla. Tutustu laukkuun tarkemmin.