Allipalli suoritti ensimmäisen asteen airedalen-testin, se oli minulla matkassa pilkkireissulla. Hienosti istuskeli vieressä ja tuijotti jäässä olevaa reikää. Asuna Allilla oli 5m fleksi joka oli näppärällä umpisolmulla kytketty meikäläisen haalarin lenkiin.

Täällä Keski-Suomessa on ihan kantavat jäät. Suvi yrittää selittää, että ei se kanna, mutta juuri eilen näin järvellä hiihtäjän, vesisuksilla, kyllä se vielä pilkkimiehen kestää, kevyesti… Juu, minä harrastan pilkkimistä, myös jäällä, ei pelkästään baarissa.

Kyseessä on harrastus, johon liittyy kylmettyneet jalat, jäätyneet sormet ja eturauhanen, joka huutaa HIFK. Kerran keväässä keli saattaa olla otollinen ja homma on edes jossain määrin tervettä, mutta silti, on se hienoa.

Normaaleille eläinlääkäreille pilkintä tulee tutuksi toisessa muodossa. Kairan terä on aivan järkyttävän terävä. Kairaan törmätessään koira silpoo itsensä nanosekunnissa kebablihaa muistuttavaan kuntoon. Olen kursinut kokoon useamman kairan aiheuttaman tassuhaavan ja aina se on yhtä tylsää. Pahimmassa tapauksessa kairan terä on katkaissut raajasta jänteitä ja koiran töppösestä ei enää tule kalua.

Ja jos ne koiruuksien töppösvammat eivät ole riittävän ahdistavia, niin miettikääpä, millaisen huudon emäntä päästää, kun teräsuojaton kairanterä silppuaa jäällä mukkeloivan kakaran uudenkarhean toppahaalarin matonkuteiksi.

Tähän kaira ja koira ongelmaan on olemassa yksinkertainen ennaltaehkäisytapa; säilyttäkää kaira aina joko terä  suojattuna tai jäähän pystyyn porattuna. Koiran kanssa pilkillä käyvä ihminen tämän yleensä hoksaa tehdäkin, mutta jäällä näkee jatkuvasti ihmisiä, joilla teräsuojaton kaira pötköttää poikittain pilkkijän perseen takana. Tätähän näkee jopa näissä ”erä”ohjelmissa.

Tiedän kyllä varsin hyvin, että koira tulisi pitää kytkettynä tai sen tulisi olla muutoin hallittavissa. Pilkkikalastus on  melko rauhallista ja yksinäistä puuha. Joskus vaan on mukava istuskella hanuri jäässä ihan yksin ja tuijotella reikään.Tuolloin se yhtäkkiä reppuun tunkeva nöffi tai siimoihin sotkeutuva bernhardilainen ohuesti hatuttaa. Vielä kun se sen omistaja huutaa hätäpäissään, että ei Putte ole paha, se vaan tulee tervehtimään. Voin kuitenkin kuvitella, että koiran mielestä keskellä aukeaa jäänselkää kököttävä musta möykky on varmasti yksi maailman mielenkiintoisimmista näyistä. Joko sieltä saa evästä tai sinne pitää päästä kuselle. Ajatelkaapa itse, että näkisitte keskellä Saharan autiomaata nakkikioskin ja bajamajan yhdistelmän, pakkohan sitä olisi käydä kurkkaamassa, eikö?

Toivoisinkin, että näin parhaan pilkkikauden kynnyksellä tätä kairan ja koiruuden yhteiselon hankaluutta tuotaisiin  esiin. Vaikkapa jakamalla tätä tarinaa eteenpäin, josko se muistuttaisi ihmisiä siitä, että se kaira olisi suojattuna aina kun se ei ole jäässä pystyssä. Sen verran pitäisi käsissä olla voimaa jäljellä, että jaksaa sen kairan pyöräyttää siihen jäähän pystyyn. Samoin toivoisin, että koiran omistajat huomioisivat nämä mustat möykyt. Jos vaan mahdollista, niin antaisitte niitten olla rauhassa. Se möykky on mennyt sinne jäälle ihan tarkoituksella, ja ihan yksin, ei se halua kavereita, se haluaa olla rauhassa.

Ensiapua jäällä sattuneisiin vammoihin ja loukkaantuneen koiran liikkutteluun Tepon ja Suvin ohjaamana saat helposti ja mukavasti vaikka omalta kotisohvalta EISEPUREn kursseilla. Tutustu ja lähde mukaan, koirasi parhaaksi!

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *



Helle

Helle

Nyt näyttäisi siltä, että toukokuulle saadaan sittenkin aikaiseksi pieni helle. Minä se en oikein välitä helteestä, Andy McCoyn sanoin, meikäläisen kroppa ruskettuu jo räntäsateessa. Meillä asuu taloudessa kolme koiruutta ja nämä karvakasat jakavat kanssani saman…