Kaksimielisiä kohtaamisia

tammi 13, 2020 | Koiran elämää, Koiran hyvinvointi, Tepon tarinat | 0 Kommenttia

Mikä siinä on, että joidenkin ihmisten mielestä koirat eivät missään nimessä saa päästä haistelemaan toisiaan. Aina välillä tulee vastaan sesse ja siihen narulla kytkettynä sen koiruuden omistaja, joka kertoo, että meidän Hannibal pelkää toisia koiria. Hannibal roikkuu äärimmilleen kiristetyssä hihnassa, ilma ei kulje ja omistaja viestittää kaikilla eleillään, että kohta ehkä tapahtuu jotain hirveää…

Samaan aikaan Hannibalin pylly vatkaa niin, että huonommalla kiinnityksellä varustettuna sen häntä irtoaisi välittömästi. Koiruuden korvat sojottavat eteenpäin, rinta painuu maahan ja etujalat läiskivät lattiaan niin, että pientareet pölisee. Hannibal yrittää kaikin keinoin viestitää, että nyt pitäisi leikkiä metri.

Koiruuksilla on muitakin tarpeita kuin pelkästään joko hässiä tai syödä jokainen vastaantuleva lajikumppani. Näihin karvaisiin kavereihin on istutettu lukuisia välineitä, joilla ne viestivät ympärilleen, että mikä boogie. Häntä, niskavillat, korvien asento ja suupielet ovat suunniteltu siihen, että kaverit näkevät välittömästi, miltä Hannibalista tai Bertasta tuntuu. Ikävä kyllä näitäkin vehkeitä pitäisi opetella käyttämään ja lukemaan, niin omistajien kuin koirienkin.

Pentuvaiheen sosiaalistaminen on aivan sairaan tärkeää touhua. Ajatelkaapa nyt vaikka noita meidän syvällä Etelä-Savon metsissä asustelevia mukuloita. Jos ne olisi pidetty pelkästään kotosalla aina sinne koulun alkamiseen asti, niin saattaisi tulla vaikeuksia ensimmäisenä koulupäivänä. Ei tietäisi Arttupoika mitä keskisormen näyttäminen tarkoittaa, heti menisi painiksi.

Suomessa pentukoirat näkevät pahimmassa tapauksessa toisia koiria vasta 3-4 viikkoa toisen rokotuksen jälkeen, eli 20-viikkoisina, ja silloinkin vain narun päässä, omistajan kiristellessä hihnaa – ja sitten ihmetellään mistä niitä remmirähjääjiä syntyy. Oikeasti pitää pentujen päästä riehumaan kavereitten kanssa, oppivat olemaan.

Nuorena luut on taipuisia ja sydän kestää kolhuja. Se oli sellaista se murrosikä, kyllä minä muistan.

Koiran tuntemisen opiskeluun kirsusta hännän päähän suosittelemme Mitä eläinlääkäri tutkii koirasta-kurssia. Jos taas koiruus kohtaa sen todella harmillisen koiratappelun, parhaat vinkit omistajalle löydät kurssilta Toiminta hätätilanteissa ja ensiapu.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *



Ruokalepo

Ruokalepo

Oletteko ikinä ajatellut, mitä tapahtuu, kun on syönyt mahan täyteen jotakin hyvää? Ainakin minulla menee aivot narikkaan, tekee mieli käpertyä sohvalle pötköttämään ja katsella vaikkapa joku lopullisesti kajuutan tyhjentävä elokuva. Tämä juttu tuli mieleen, kun Suvi…

Selkäkipu

Selkäkipu

Olipa kerran potilas, jonka takajalat sanoivat sopimuksen irti, ihan äkisti. Se pystyi liikkumaan hieman. Se myös tiesi missä sen jalat olivat, varpaissakin oli tuntoa, kun niitä nipisti, niin se veti vikkelästi jalan pois. Kakka pysyi siellä, missä sen pitikin. Eikä…

Pilkityttääkö?

Pilkityttääkö?

Allipalli suoritti ensimmäisen asteen airedalen-testin, se oli minulla matkassa pilkkireissulla. Hienosti istuskeli vieressä ja tuijotti jäässä olevaa reikää. Asuna Allilla oli 5m fleksi joka oli näppärällä umpisolmulla kytketty meikäläisen haalarin lenkiin. Täällä…