Tepon tarina: Syvä haava koiralla

joulu 14, 2019 | Koiran ensiapu, Tepon tarinat | 0 Kommenttia

Teppo kertoo omakohtaisen kokemuksen, milloin ensiaputaidot ja tilanteen haltuunottaminen olisi ollut ensiarvoisen tärkeää. Tässä onneksi millit olivat koiran puolella. Joskus vaan on itsekin hyvä tietää aiheesta enemmän 💛

“Eläinlääkärin pitää osata lukea ihmisiä. Huonoin mahdollinen selitys ryhtyä eläinlääkäriksi on todeta, että ei tule toimeen ihmisten kanssa. Uskokaa tai älkää, välillä tämä homma on pelkkää ihmisen kuuntelua ja lukemista.
Urani alkuvaiheessa, viime vuosituhannen lopulla, minä työskentelin kesäisin kunnaneläinlääkärin viransijaisena. Tuhrasin tässä touhussa kymmenkunta kesää ja täytyy myöntää, että ne oli hienoja ja tapahtumarikkaita ajanjaksoja. Olen minä noista kesistä jo kerennyt höpistä muutamaan otteeseen, ja taas jauhan samaa asiaa. Ja yllätys yllätys, jälleen tapahtumapaikkana on Posio.

Päivä alkoi olla pulkassa ja kunnan kipeät lehmät siltä päivältä hoidettuna. Viimeinen reissu oli suuntautumassa kunnan yhteen kulmaukseen, Suonnankylän taakse. Olin nakkelemassa auton takakonttiin viimeisiä tarvikkeita, kun puhelin pirahti. Vastasin puhelimeen ja linjan toisessa päässä vanhemmalta vaikuttava äijä totesi, että naapurin koira oli käynyt pihassa ja purrut Pikua. Olisiko mahdollista, että eläinlääkäri katsoisi haavaa.

Se oli muuten helpommin sanottu kuin tehty. Kunnaneläinlääkäri on palkattu kuntaan hoitamaan tuotantoeläimiä, tuohon aikaan kissien ja koirien silitteleminen työaikana oli vähintäänkin kyseenalaista. Jos kävi ilmi, että eläinlääkäri oli hoitamassa koiraa ja lehmän hoito lykkääntyi, niin voin kertoa että sanomista tuli.

Niinpä puhelu jatkui jotakuinkin alla olevan nuotiston mukaan.
Minä kysyin, että onko purrut pahasti. Kun minulla olisi tuossa vielä yksi lehmä hoidettavana…
Koiran omistaja totesi, että kyllä se varmaan ihan kunnolla puri, haava on syvä.
Minä: Missä se haava on?
Ukkeli: Tuossa kaulalla.
Minä: No tuleeko siitä paljon verta?
Ukkeli: Ei se kyllä paljon vuoda
Minä: Onko se koira kipeän oloinen?
Ukkeli: Ei se kovin kipeä ole.
Minä: Miten olisi, menisitkö terveyskeskukseen jos olisi itsellä samanlainen haava?
Ukkeli: Kyllä minä varmaan menisin.
Minä: Luuletko, että ehtisin käydä sen lehmän tässä ensin, voisiko sen Pikun haavan katsoa päivän päätteeksi?
Ukkeli: Eiköhän me voida Pikun kanssa odotella, mutta jos tänään kuitenkin ehtisi?
Minä: Juu, eiköhän me keretä.

Minä ajelin Suonnankylään ja hoitelin sen lehmäpotilaan pois alta. Ajelin ilman sen isompaa kiirettä takaisin Aholan kylään ja vastaanoton pihalla odottelikin sitten Piku ja Pikun omistaja. Omistaja oli n. 70 v ikäiseltä näyttävä mies. Äijän olemus ja ryhti kertoi siitä, että elämässä oli nähty muutakin kuin saippuasarjoja.
Piku puolestaan oli puhdasverinen pihakoira, silti se näytti vähän suomenpystykorvalta, se tuntui suomenpystykorvalta ja käyttäytyi kuten… suomenpystykorva.
Pikun kaula oli veren peitossa ja kaulan vasemmalla puolella oli haava, joka ulottui leukaperästä lähes lavan alkuun, koko hemmetin kaula oli auki. Haavasta pullistui ulos hieman pikkusormea kapeampi tummansininen letku, joka tarkemmassa tutkimuksessa paljastui kaulalaskimoksi. Sinisen letkun alla, lihaskalvojen suojissa näkyi selvä syke. Jumankauta, koiran kaulalaskimo oli kartanolla.

Kiikutin Pikun vastaanotolle ja tökkäsin sille kankkuun piikin rauhoittavaa. Huuhtelin haavaa muutaman minuutin ajan, sitten ajelin alueen karvattomaksi ja jatkoin haavan huuhtelua. Lopuksi lorisuttelin haavaan paikallisantiseptia, huuhtelin hieman lisää ja kursin kaulan kokoon muutamalla löyhällä tikillä. Piku sai piikin kipulääkettä ja antibioottia, ja lopuksi vielä paukun herätettä.

Laskua kirjoitellessa sanoin Pikun omistajalle, että oli muutaman millin päässä, ettei Pikulta lähtenyt henki. Ukko sanoi, että kyllä hän sitä vähän ajattelikin. Sanoi vielä jatkoksi, että jos Piku olisi kuollut, olisi hän käynyt ampumassa sen naapurin koiran.
Uskotteko, jos sanon että tämä ei ollut uhkaus? Se oli lupaus.
Piku nosteli päätänsä ja ukkeli rapsutteli sen korvaa. Kävi selväksi, että kyseessä oli tärkeä kaveri. Minä kyselin, että miksi isäntä ei sanonut, että kyseessä on todella paha haava, kyllähän sen nyt näkee hajataittoinenkin, että ei kuulu kaulalaskimon pihalla roikkua.
Ukkeli totesi, että kyllähän hän sanoi, että haava on syvä. Eläinlääkärillä kun oli niitä lehmäpotilaita, niin hän nyt ajatteli, että ei tässä muukaan auta.
Pakko myöntää, niin hän kyllä sanoi.”

Teppo Heinola, eläinlääkäri

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *



Selkäkipu

Selkäkipu

Olipa kerran potilas, jonka takajalat sanoivat sopimuksen irti, ihan äkisti. Se pystyi liikkumaan hieman. Se myös tiesi missä sen jalat olivat, varpaissakin oli tuntoa, kun niitä nipisti, niin se veti vikkelästi jalan pois. Kakka pysyi siellä, missä sen pitikin. Eikä…

Pilkityttääkö?

Pilkityttääkö?

Allipalli suoritti ensimmäisen asteen airedalen-testin, se oli minulla matkassa pilkkireissulla. Hienosti istuskeli vieressä ja tuijotti jäässä olevaa reikää. Asuna Allilla oli 5m fleksi joka oli näppärällä umpisolmulla kytketty meikäläisen haalarin lenkiin. Täällä…