Kaksimielisiä kohtaamisia osa 2

tammi 17, 2020 | Koiran elämää, Koiran hyvinvointi, Tepon tarinat | 0 Kommenttia

Mikä siinä on, että joidenkin omistajien mielestä koirien pitää ehdottomasti päästä haistelemaan toisiaan? Aina välillä tulee vastaan sesse ja siihen kytkettynä sen sessen omistaja, joka kertoo, että Hannibal haluaa vain tervehtiä. Ja riippuen rodusta ja sukupuolesta on sessellä jo valmiiksi hampaat tai heppi esillä.

Ei ne koirat halua aina tavat toisiaan. Ihan oikeasti. Ne haistelee hienotunteisesti toistensa kus.. pissoja. Nestemäisen tiedonannon perusteella koiruus voi sitten päätellä, että miten se tästä etenee.

Esimerkiksi poikakoira voi päätellä, että:  Onko tuo tyttö, ja jos on niin: Antaako se? Miksi se ei anna? Antaisiko se kohta? Antaako se huomenna? Näytteleeköhän se vaikeasti tavoiteltavaa, yritänpä varmuuden vuoksi astua sitä.

Jos taas kyseessä on poikakoira, niin: Jos se on pienempi, niin haluaisikohan se tapella? Jos se on suurempi niin haluiasikohan se tapella? Antaisikohan se?

Jos vastaus johonkin edelläesitettyyn kysymykseen on kyllä, niin sitten kannattaa lähteä jälkiä seuraamaan, siis sen koiran mielestä.

Ei tarvitse koiruuksien aina kohdata, en minäkään kulje keskikaupungilla lapa pystyssä ja morjensta kaikkia. Ihmisillä ja koirilla on ihan sama juttu, ei me lisäkavereita koko ajan tarvita.

Pahimmassa mahdollisessa skenaariossa kaksi koiranomistajaa kohtaa ja toinen koira on uros ja toinen koira on kiimainen narttu. Omistajan perskuleet haluavat, että ne vähän saisi haistella toisiaan. Koiruuksista toinen haluaa ja toinen haluaisi antaa, mutta narun toisessa päässä olevat mulkvistit vaan myhäilevät ja kieltävät koko touhun. Nartun omistaja sanoo, että Bertalla on nyt kiima, ei saa nyt kun vähän haistella. Ja uroksen omistaja puolestaan sanoo, että ei meidän Igor ikinä ole käyttäytynyt näin. Ajatelkaapa itseänne teineinä samaan tilanteeseen, siinähän tulee viattomat luontokappaleet hulluksi. Kuola lentää, aitaa kaatuu ja koko kroppa tärisee. Se oli sellaista se murrosikä, kyllä minä muistan.

Tervetuloa tutkailemaan koirien kehon elämää entistä tarkemmin eläinlääkärien johdolla kurssille Mitä eläinlääkäri tutkii koirasta.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *



Selkäkipu

Selkäkipu

Olipa kerran potilas, jonka takajalat sanoivat sopimuksen irti, ihan äkisti. Se pystyi liikkumaan hieman. Se myös tiesi missä sen jalat olivat, varpaissakin oli tuntoa, kun niitä nipisti, niin se veti vikkelästi jalan pois. Kakka pysyi siellä, missä sen pitikin. Eikä…

Pilkityttääkö?

Pilkityttääkö?

Allipalli suoritti ensimmäisen asteen airedalen-testin, se oli minulla matkassa pilkkireissulla. Hienosti istuskeli vieressä ja tuijotti jäässä olevaa reikää. Asuna Allilla oli 5m fleksi joka oli näppärällä umpisolmulla kytketty meikäläisen haalarin lenkiin. Täällä…