Oletteko ikinä ajatellut, mitä tapahtuu, kun on syönyt mahan täyteen jotakin hyvää? Ainakin minulla menee aivot narikkaan, tekee mieli käpertyä sohvalle pötköttämään ja katsella vaikkapa joku lopullisesti kajuutan tyhjentävä elokuva. Tämä juttu tuli mieleen, kun Suvi yritti työntää minulle uutta tietoa. Se on tuo Suvi vielä niin nuori, että se jaksaa lueskella lisätietoa… minä taas tykkään spekuloida.

Japanialainen kaveri nimeltään Ohtani oli tutkinut, mitä koiruuksilla tapahtuu, kun ne syö eväitään. Tutkimuksissaan tämä ukkeli oli hoksannut, että koiruukisen ruokailutavoissa on eroa.

Pallopää, eli 6 kuukauden ikäinen koolie-pentu Metku, päästelee evään valon nopeudella kohti äänilähdettä. Alli taas menee ruokakipolle, pällistelee ja ihmettelee, maistaa ja meinaa lähteä muualle. Koska tuo Metku yrittää syödä Allin eväät välittömästi, jos ruokakippoon jää puikkonokan mentävä reikä, pistelee Alli yleensä kipon tyhjäksi, välillä jää vähän Metkulle syötävää.

Temppu on 3v vanha kastraatti. Se menee kupille, syö hiljakseen kupin tyhjäksi ja käy lopulta kollaamassa muitten kupit. Temppu ei kylläkään mene toisen kupille jos sen omistaja on vielä syömässä. Metkulle ei tulisi mieleenkään mennä Tempun kipolle, Tempun pitää poistua huoneesta ennen kuin kupin tilanteen uskaltaa tarkastaa.

Jaappaninpojan, eli juurikin tämän Ohtanin, kokeessa koiruudet jaettiin ruokailutapojensa perusteella kolmeen ryhmään, niihin, jotka syö valoa nopeammin, niihin, jotka syö hitaasti ja niihin, jotka jättää eväitä syömättä. Tutkimuksissa kävi ilmi, että näillä ahmijakoiruuksilla vapautui lähtötasoon nähden enemmän noradrenaliinia. Hitailla syöjillä ja niillä kavereilla, jotka eivät syöneet evästään loppuun, tämä hormonitaso laski. Noradrenaliini on stressihormoni. Voisi kuvitella, että se ei ole hyvä juttu, jos syönnin jälkeen kroppa stressaantuu. 

Maha toimii paremmin, jos ei stressiä ole ilmassa. Rauhallisesti ruokaillessa parasympaattinen järjestelmä aktivoituu. Suolisto alkaa sulattelemaan evästä, verenpaine laskee, sydämen syke hidastuu ja veikkaan, että aivotkin alkaa miettimään melko tasapaksuja juttuja. Ei toimi suolisto hyvin, kun on stressi ja adrenaliinia ilmassa. Tai ei ainakaan toivotulla tavalla. Voihan sitä toki shokissa tulla jännäkakka pöksyyn, mutta noin sulatuksen kannalta sellainen rennompi meininki olisi parempi juttu. Tähän voisi toki vängätä, että kyllähän petoeläimellä on stressihormonit katossa silloin kun se saalistaa. Mutta miettikääpä, mitä se susi tai kettu tekee sen saalistuksen päätteeksi. Se mättää mahan täyteen ja huolella, ja päälle nakerrellaan vielä rustoluita. Ei juokse susi yleensä saalistuksen jälkeen suu vaahdossa edestakaisin ja tee toistoja ja käy välillä taas haukkaamassa poron pakaraa. 

Mitenköhän se noin käytännössä menee, kun koiruus tekee vaikkapa agilitytreeneissä harjoitusta.  A-esteen jälkeen tulee palkkioksi pikkukynnen kokoinen pala nakkia. Aivot ja suu saa merkin, että nyt tulee evästä, mahahappoja erittyy, haima ja sappirakkokin valmistautuvat ruuan käsittelyyn. Sitten maha ilmoittaa, että mitä hittoa, eikö sitä ruokaa tulekaan. Menikö tämä tällaiseksi naposteluksi? Ei kyllä tule kylläisyyden tunnetta nyt. Ja juurikin tällä samalla hetkellä ohjaaja sanoo, että mennään satanen lasissa kohti rengasta ja sitten kepeille. Voisikohan tulla koiruudelle vaikka hätäisen suolen oireyhtymä tai sappivaiva?  

Minusta vähän tuntuu siltä, että meidän nisäkkäiden syömisen on syytä olla mahdollisimman rauhallinen tapahtuma. Pitäisi ehkä jopa kyseenalaistaa, että onko se pienillä ruokapalkoilla palkkaaminen kuitenkaan se paras juttu. 

Ja kyllä, todellakin, ei ole näin suoraviivaista tämä touhu, jutussa on toki parisataa muuttujaa. Spekuloipi Tepponen, maha täynnä, sohvan pohjalta, täysin empiirisesti.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *



Selkäkipu

Selkäkipu

Olipa kerran potilas, jonka takajalat sanoivat sopimuksen irti, ihan äkisti. Se pystyi liikkumaan hieman. Se myös tiesi missä sen jalat olivat, varpaissakin oli tuntoa, kun niitä nipisti, niin se veti vikkelästi jalan pois. Kakka pysyi siellä, missä sen pitikin. Eikä…

Pilkityttääkö?

Pilkityttääkö?

Allipalli suoritti ensimmäisen asteen airedalen-testin, se oli minulla matkassa pilkkireissulla. Hienosti istuskeli vieressä ja tuijotti jäässä olevaa reikää. Asuna Allilla oli 5m fleksi joka oli näppärällä umpisolmulla kytketty meikäläisen haalarin lenkiin. Täällä…