Tiedättekö, mitä on närästys? Minä en tiedä, kun en sitä harrasta. Saattaapi kyllä olla, että minuakin kerran närästi. Olin viettänyt eläinlääketieteellisen tiedekunnan pitkänkaavan mukaisen vapun ja viidentenä päivänä heräilin Ullanlinnanmäeltä. Nautin muutaman lasillisen kuohuviiniä, sitten menimme Linnanmäelle ja vuoristoradassa alkoi närästää, ehkä. Hankalia nuo vuoristoradat.

Koiruuksiakin välillä närästää. Joskus taustalla on kummallinen ruokavalio, joskus taas stressi ja joskus vaikkapa sappivaivat eli ihan samat syyt kuin meillä kaksijalkaisillakin, siis kuulema. Koiruuksien närästystä on välillä vaikea tunnistaa. Onhan se totta, että kaikki koirat syö heinää. Joka ikinen sesse päästelee keväällä pihanurmea ääntä kohti kuin paraskin märehtijä. Jos koiruus tämän lisäksi lipoo huuliaan, hikkailee ja nieleskelee, on mahdollista, että sitä närästää. Ja jos se tämän päälle vielä nuolee mitä kummallisempia paikkoja tai pulauttelee / oksentelee säännöllisesti, niin sitä närästää melkoisen varmasti.

Minäpä kerron teille Lempistä. Lempi on pienikokoinen terrieri. Ja koska se on terrieri, on se minusta hieno, kaikki terrierit ovat, toki ariendalet ovat vielä hienompia mutta kuitenkin. Jos Lempi olisi auto, olisi se T-mallin Ford, viritetty sellainen. Se on kulmikas, eikä pelkästään rakenteeltaan, juurikin niin kuin terrierin pitääkin. Koska Lempi on narttu, se on myös älykäs, jos se olisi uros, niin päätelkää itse.

Lempi tuli klinikalle, koska se oksenteli, koko ajan. Lempi oli lähetepotilas ja epäilynä oli vieras esine. Raju oksentelu oli alkanut reipas viikko sitten ja sisällä ei pysy kuin Rapalan uistin. Lempille oli suoritettu varjoainekuvaus vieras esineen poissulkemiseksi, ja koska röntgenkuvaus ei paljastanut poikkeavaa, tuli Lempi klinikallemme mahatähystykseen. Minäpoika lähetin Lempin höyhensaarille ja kurkkasin kameralla Lempin vellipesään. Ei näkynyt vierasta tavaraa, näkyi vain ärtynyt mahalaukun seinämä ja seinämän läpi kappale keuhkoa. Hetkinen, ei kuulu ihan perusanatomiaan, että keuhkot näkyy mahalaukun läpi. Lempi heräteltiin ja omistaja palasi klinikalle. Lempin oksentelu pysyi hallinnassa oksennuksenestolääkityksellä, mutta heti, kun lääkitys loppui, alkoi Lempi jälleen oksentamaan. Omistajan haastattelu paljasti, että Lempi oli harrastanut oksentelua jo pidempään, ihan pennusta asti. Oksentelua oli esiintynyt 2-3 kertaa viikossa, lähinnä ruokailun jälkeen.

Löydösten ja kliinisen kuvan perusteella, esitin villin veikkauksen, että Lempillä on hiatustyrä. Lempi-paran mahalaukku on osittain työntyneenä rintaonteloon ja ilman isompaa päättelykykyä on melko selvää, että ei ole mahalaukun hyvä olla rintaontelossa. Kerrankin pääsi Heinolan akanpoika pätemään, ei ole tavallinen sairaus tämä. Pari kertaa olen vastaavaan törmännyt. Lempin murhe, hiatustyrä, on tylsä sairaus. Hiatustyrän vuoksi mahalaukun sisältöä työntyy ruokatorveen, eli sitä närästää, kunnolla. Lempin hoitona oli tyräportin sulku. Kuulostaa helpolta muttei ole. Vähänlaisesti on tilaa mellastaa, kun kyseessä on 7 kg koiruus ja edessä on maksa ja pääosa mahalaukusta. Onneksi meillä on töissä tuo vaimoni Suvi ja leikkurissa lauma ammattitaitoisia hoitajia. He kursivat Lempin tyrän umpeen ja minäpoika vaan pällistelin. Hyvä tuli, Lempi kävi juuri kontrollissa ja oksentelu on loppunut. Välillä sitä kyllä närästää, lähinnä ikävät eläinlääkärit, mutta se nyt kuuluu terrierin luonteeseen.

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *



Helle

Helle

Nyt näyttäisi siltä, että toukokuulle saadaan sittenkin aikaiseksi pieni helle. Minä se en oikein välitä helteestä, Andy McCoyn sanoin, meikäläisen kroppa ruskettuu jo räntäsateessa. Meillä asuu taloudessa kolme koiruutta ja nämä karvakasat jakavat kanssani saman…